tiistai 10. toukokuuta 2011

Aurinkoista, ainakin ulkona.

Minulla on ollut tänään inhorealismi-päivä, sillä inhottavaahan se on vuosien jälkeen alkaa pikkuhiljaa ymmärtää millainen sinä todella olet, millaisen ihmisen kanssa todellisuudessa on päivänsä ja yönsä viettänyt! Minua on naurattanut ja itkettänyt miettiessäni menneitä, yhdessä koettuja asioita niin hyvässä kuin pahassa. Joku saattaisi ajatella, että tunteeni ovat tulleet väärissä kohdissa; minua on nimittäin itkettänyt, kun olen muistellut jotain hyvää ja naurattanut, kun olen ajatellut järjestämiäsi tempauksia. Hulvatonta suorastaan kuinka olet saanut minut talutusnuoraasi, pysymään tässä kaiken tämän jälkeenkin! Itku saattoi tosin kertoa siitä, että olen aloittanut surutyön luopuakseni sinusta. Lopullisesti.

Ulkona paistaa aurinko, ja näkyy sitä vähän minun sielussanikin. Koen uskomatonta vapauden ja helpotuksen tunnetta ajatellessani eroavani sinusta lopullisesti. Todellisuus ei tietenkään ole aivan niin yksinkertainen, onhan minulla siitä kokemusta. Suru, pelko ja ahdistus vyöryvät ylitseni myrskyaallon lailla, enkä tunne omaavani mitään keinoja saada sitä pysähtymään. Olen kuitenkin alkanut ajatella, että eron aiheuttama tunnemylläkkä kestäisi vain hetken. Minun hetkeni saattaisi olla pidempi tai lyhyempi, mutta ennenpitkää se menisi ohi. Tämä parisuhde on pelkkää aaltoa. Olen hädin tuskin selvinnyt edellisestä suuresta aallosta, saanut kerättyä ajatukseni ja päättänyt tällä kertaa antaa sinulle sen 'yhden' mahdollisuuden, kun järjestät seuraavan pommin nostattamaan vieläkin suurempia aaltoja. Enkä minä tällä hetkellä usko sinun sanoihisi siitä, että se joskus vielä loppuu.

Reilu vuosi sitten jätin avioerohakemuksen käräjäoikeuteen, muistatko sinä vielä miksi? Minulle se oli ainoa keino herätellä sinua ymmärtämään, etten tule sietämään tällaista kohtelua loputtomiin. Ja tässä minä kuitenkin olen. Millainen elämä minulla olisi, jos olisin pysynyt päätöksessäni? Olisiko kipu jo helpottanut vai tuntuisiko minusta, että jotain jäi kesken? Vastauksilla ei ole mitään merkitystä. Koska minä olen tässä, omien valintojeni seurauksena, sinun kanssasi. Kuinka pitkään? Siihen en osaa vielä vastata.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti